Tarujen Purendi eli tuttavallisemmin Peppi muutti luokseni huhtikuussa 2005. Peppi on ensimmäinen ikioma koirani. Olen pienestä pitäen tiennyt, että minulle tulee oma koira. Rhodesiankoirasta aloin nähdä haavekuvia vuoden 2003 tienoilla, jolloin tutustuin rotuun ensimmäisen kerran koirakirjan ja internetin välityksellä.

Tutustuin Pepin kasvattajaan, Anneen, ja hänen koiriinsa samoihin aikoihin. Hän oli silloin kaikkein lähimpänä asuva rhodesiankoira-kasvattaja. Numan (Tarujen Jamila) nähtyäni olin täysin myyty, ja päätin, että jos Numalla teetetään pentue vielä silloin kun koiran hankinta olisi minulle ajankohtaista, haluan ehdottomasti siitä pentueesta pennun. Ja niin siinä kävi, että Numa astutettiin upealla hollantilaisella Dodgella (N'Gai Zamu of Ginba's Hero) jouluna 2004, ja helmikuun 26. päivänä syntyi 8 narttu- ja 4 urospentua. Minulle oli varattuna sieltä yksi narttupentu.

Peppi oli melko vallaton pentu ja sain kyllä kokea sen kanssa useimmat huolet, joihin pennun kanssa voi törmätä. Parin ensimmäisen kuukauden ajan Pepillä ei tuntunut "olevan korvia laisinkaan", etenkin jos koirakavereita oli lähettyvillä - sen sijaan omapäisyyttä ja rohkeutta uusia paikkoja ja asioita kohtaan löytyi valtavasti! Peppi ei pienenä välittänyt nameista eikä ruoasta, joten luoksetulon ym. perusasioiden opettaminen tuntui välillä todella hankalalta. Noin puolen vuoden tienoilla tämä vaiva alkoi ratketa pikku hiljaa ja nykyään Peppi on kuuliainen koira ja sitä voi hyvin pitää vapaana ulkona. Toinen asia, joka tuntui jossain vaiheessa ongelmalta oli jonkin tason eroahdistus ja sen mukana pissailu sisälle ja kenkien ja huonekalujen repiminen yksin ollessa. Myös tämä käytös on onneksi loppunut tyystin iän myötä, mm. D.A.P. -adapteria apuna käyttäen. Fyysisesti terve Peppi on onneksi ollut koko tähän astisen elämänsä ajan.

Peppi on kaikin puolin mukava ja hauska ystävä arkena, niin kotona kuin ulkonakin. Se tulee yhä toimeen vieraiden koirien kanssa ja käymme paljon lenkillä toisten koirien kanssa ja koirapuistoissa. Energiaa löytyy ulkoillessa hirveästi, mutta sisällä Peppi useimmiten rentoutuu omalla pedillään. Olemme kokeilleet Pepin kanssa koiraharrastuksista maastojuoksua, pelastushakua, näyttelyitä, TOKO:a ja agilitya... ensi kesänä olisi tarkoitus päästä kokeilemaan myös MEJÄ:ä.

Peppi asuu nykyään Tampereella minun - Kaisan, puolisoni Niilon sekä dobermanniemme Tiran ja Rayun kanssa. Peppi rakastaa herkkuruokiaan, hyviä leikkejä kavereidensa kanssa sekä sohvalla ja ihmisten sängyssä nukkumista. Peppi innostuu nähdessään vanhoja koira- ja ihmistuttuja, kuten siskoansa Sagaa sekä minun vanhempiani ja siskoani, jotka nykyään asuvat eri paikkakunnalla kuin me. Iloinen vastaanotto on kyllä aina myös ovella vastassa, kun tulemme kotiin koirien odottaessa kotona.

Kiitokset rakkaasta luppakorvastamme kasvattajalle, Annelle!

Tämän hetkisessä työpaikassani, Musti & Mirri -lemmikkitarvikemyymälässä, Peppi on päivittäin mukana töissä.

Pepille kelpaa aina uudet koiratuttavat ja lenkkikaverit, joten otapa yhteyttä, jos vaikkapa luulet kuluttavasi samoja lenkkimaastoja kanssamme..

Kaisa Kosonen & Peppi
kosonen.kaisa@gmail.com
040 963 8760